"Meillä olis tarjolla tällainen näytelmä johon otettais kaikki uudet jyttiläiset."
"Millainen näytelmä tää oikein tulee olemaan? Mistä se kertoo?"
"Se onkin mielenkiintoinen kysymys. Ehkä te tiedätte sen ensi-iltana. Tai ehkä ette."
Näillä lauseilla alkoi projekti joka aluksi tunnettiin Arkkityyppimatkana. Kävimme ensimmäisen kolmen päivän aikana kellon ympäri läpi arkkityyppisiä hahmoja. Tämän intensiiviviikon jäljiltä alkoi syntyä käsikirjoitus, jota hiottiin myös näyttelijöiden improvisoitujen kohtausten perusteelta muutaman viikon ajan.
Olisi vähättelyä jos sanoisi että fiilikset vaihtelivat. "Mitä helvettiä tämä tarkoittaa" muuttui muotoon "helvetti miten siistiä". Arkkityypit muuttuivat stereotyypeiksi ja takaisin arkkityypeiksi. Kaksi ensimmäistä viikkoa oli täynnä stressiä. Projektin eteneminen pisti paitsi tajuamaan omat rajoitukset näyttelijänä ja arvostamaan kanssanäyttelijöiden lahjakkuutta, myös pakotti haastamaan käsityksiään uudella tavalla. Mitä kertoo jos teen tästä hahmosta tällaisen? Onko tämä oma näkemykseni vai jokin yleismaallinen piirre, jonka kaikki hahmottavat? Mitä tällainen hahmo kertoo minusta ja omista ennakkoluuloistani? Henkilökohtaista turhautumista oli paljon. Mutta kuten yleensä, mukavuusrajan ylittämisestä palkittiin uusilla ajatusmalleilla.
Puhtaalta improvisaatiotaustalta ponnistavalle näyttelijälle kaikki puvustuksesta musiikkivalintoihin oli täysin uutta ja lumoavaa. Insinöörimielelle kyseessä oli kiehtova prosessimalli, jossa puhtaasta kaaoksesta päästiin kauneuteen ulospäin (myös) täysin kaoottiselta vaikuttavan prosessin kautta. Mutta tokihan tämä kaoottisuus oli vain näennäistä, sillä testailu, ryhmätyö ja kommunikaatio ovat tärkeässä roolissa tässä projektissa. Koodari minussa kutsuisi tätä agileksi. Ketterää teatteria, jota ohjaaja Perttu Puranen hallitsee kokeneen kapellimestarin tavoin.
Ja niin syntyi projekti nimeltä Nimetön - eli kuinka Kuikka Koponen huijasi koko ihmiskunnan Kuopion torilta avaruuteen. Pitkä nimi, joka osuvasti kuvastaa koko projektia ympäröivää vekkuliutta.
-Jukka Hämäläinen, näyttelijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti