Kaverini toteaa epäuskoiseen naurahdukseeni "niin se on". Meinaan heittää takaisin "Älä huuda, saatana". Tajuan kuitenkin olla hiljaa, kuitata ajatukseni sisäisellä hymähdyksellä ja muotoilla vastaukseni johonkin muuhun muotoon. Juska Paarman repla ei ehkä sovellu vastaukseksi.
Aloitan päiväni normi salitreenillä. Teen alkuverryttelyt ja uppoan bodaukseen. Pistän painoa vähän lisää viimeiseen sarjaan, koska jaksoin ihan hyvin kaksi aiempaa. Puhisen keskittyneesti vikan sarjan ja onnittelen itseäni kuvitteellisella yläfemmalla itseni kanssa. Örisen hikisenä tyytyväisyyttä.
Perkele, kyllä lähtee!
Hilaudun duuniin normaalisti päiväksi. Koska viikonloppuna oli kaksi ajatuksia herättävää läpimenoa Jumalan rakastajasta, funtsin jokusen kerran näytelmää. En mitään konkreettista, tai mitään sellaista selvää ajatusta mitä osaisin tähän selittää. Kunhan vain ajattelen.
Minulla on visio blogipäivityksestä, mutten saa sitä vielä tehtyä. Lopulta totean sen olevan epäsopiva. Siirrän visiotani myöhempään toteutukseen. Kiire vie mukana ja keskityn duuniin. Blogin kuittaan nopealla informaatioiskulla kirjoituksen myöhästymisestä.
Teen työtäni, osa asiakkaistani on helppoja. Hoidan homman nätisti ilman ongelmia, fiksaan ongelmat ja eroamme iloisena. Pari keissiä on hankalampia, joutuu käymään tuumaustupakalla välissä ja soittamaan perään ratkaisuehdotusta. Osaan en ole ihan täysin tyytyväinen. Selvitän vielä pystyisinkö parantamaan asiakkaan tilannetta.
Lopulta totean, että yritin tehdä hyvää, mutta priimaa pukkas tuleen!
Hetken päästä totean työni vetävän nöyräksi. Kaikkea ei saanut sittenkään tehtyä, huomisellekin jäi työtä.
Vilkaisen muutaman kerran kotia päästyä näytelmän solmukohtia. Pois muuttanut kämppikseni soittaa ulko-ovelta summeria ja vaatii minua avaamaan kämpän ovea! Hitto! Miten tässä näin kävi, eihän sen tänne pitäny olla tulossa aikoihin?! Täällähän on ihan sotkusta! Jumakauta, paniikki, äkkiä ylimääräiset tavarat veks... Pyykit pois narulta...tiskit...Äsh, en kerkee... Mitä helvettiä se tulee tällee varoittamatta?!
Pakko se on sateesta päästää sisään...
Päiväni korreloi ajatusteni kanssa, ajatukseni korreloivat kämppäni siisteyden kanssa, kämppäni "siisteys" korreloi tulevan viikon tunnelmiani...
Ensi-ilta viikko on saapunut...
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Jäiiiiiiks! Kohta se on täällä!
Tervetuloa tsiiiiigaaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti