klo 10 - 14 Merkkimies, treenit Ilokivessä (kohtaus: "Avoliitto")
klo 17 - 21.30 Jumalan rakastaja, esitys #3 Ilokivessä
Tältä näytti eilisen päivän teatterillinen ohjelmani.
Voiko sunnuntaita yhtään paremmin viettää?
Sunnuntait ovat ylioppilasteattereissa kova juttu. Kun arkivikkona päiväajat sujuvat leipätyön tai -opiskelun merkeissä, niin näytelmiä on treenattava muulla ajalla. Kuten sunnuntaisin. Esitykset levittäytyvät puolestaan illoille teatterista riippumatta. Tai joskus iltapäivälle tai joskus on kaksi esitystä yhtenä päivänä, niin kuin meillä Jumalan rakastajassa, 30.11. ja 14.12. Tietysti sunnuntaina.
Jumalan rakastajamme eilinen, sunnuntainen esitys soljui varsin energisesti. Lisäjännitettä toi kymmenen päivän esitystauko sekä erityisesti runsaslukuinen yleisö, joka oli sunnuntain kunniaksi löytänyt Seminaarimäen teatteritilaamme. Esitystauon jälkeen lavalle valmistautuminen on kutkuttavaa ja alkulämppien aikaan joskus myös levotonta puuhaa -- eikä tunnelmat seesteydy alkuesityksen aikana verhoissa omaa vuoroa odottaessa. Onneksi muun työryhmän esiintyminen kuulostaa hyvältä, vaikka toinen puoli aivoista yrittää keskittyä vaitonaiseen sisäiseen monologiin. Sitten tulee hetki, kun lavalle astuminen on väistämätöntä. Eilinen Leso-roolini ylsi jälleen varsin pärisyttäviin tiloihin, niin että muutama pitkä repliikkikin tuli improvisoitua maalinsa. Viimeisen lavalta poistumisen jälkeen voi enää bäkkäriltä fiilistellä muiden suoritusta ja reflektoida omaansa.
Näytelmäproduktioissa esityskautta edeltää treenikausi. Jumalan rakastajassa se on jo takana, toisessa produktiossani eli Merkkimiehessä se on puolestaan kuumimmillaan. Merkkimiehen ensi-ilta on Jyväskylän ylioppilasteatterilla maaliskussa 2015 ja viimeinen esitys alustavasti vapun korvilla, mikä ilmentää hyvin isoissa näytelmäproduktiossa vaadittavaa pitkäjänteisyyttä ja sopivaa kajahtaneisuutta. Täyden työryhmän koko asettunee 15 henkilön yläpuolelle, eli yhdessä tekeminen on se teatterin juttu. Vielä ei järin kollektiivisia treenejä ole saatu kokoon, vaan ollaan keskitytty pienissä porukoissa kunkin kohtauksen luomiseen, mutta massiiviset joukkotreenit saapuvat esityskauden lähestyessä -- itse asiassa huomenna olisi tarkoitus kaikkien kanssa jo kahlata ensimmäinen näytös läpi.
Työryhmän koon lisäksi isoksi tämän näytelmäproduktion tekee myös siinä käytettävä tekniikka: maskiteatteri. Käytämme luonnemaskeja (kuva alla), joiden alkuperä palautuu englantilaiseen Strangeface Theatre Companyyn, joskin merkittävän osan maskeista koreografimme Suvi Salomaa tekee itse. Maskiteatteritekniikkaan liittyy monia harjoitusten aikana esiin nousseita käytänteitä, jotka jokaisen näytelmässä näyttelevän täytyy sisäistää: klokkaus eli ajatuksen jakaminen yleisölle, naamion luonnetta "vastaan" näytteleminen, maskin pitäminen elossa, toiminnan selkeys, fokuksen anto toiselle, jne.... Tietysti osa näistä käytänteistä pätee myös tavanomaisessaa teatterissa, mutta niiden merkitys korostuu kun maski laitetaan kasvoille. Nimittäin, maski on raaka kaveri: maski päässä epätäsmälliset liikkeet ja hukassa oleva fokus aiheuttavat katsojalle keskimäärin enemmän myötähäpeää kuin ilman maskia.
Merkkimiehen kaltaisessa maskiteatteriesityksessä treeniaikaa vie paljon koreografioiden laatiminen ja kahteen kertaan harjoittelu. Kahteen kertaan harjoittelu tarkoittaa sitä, että kohtaukset harjoitellaan ensin ilman maskeja, jolloin perusteatterin hengessä puhutaan dialogit ääneen, ja sitten maskin kanssa, jolloin teksti on äänetöntä pään sisäistä monologia/dialogia. Maskit päässä ei siis puhuta, vaan kaikki merkitykset on tultava ilmi liikkeissä, joita rytmittää musiikki. Tätä varten tarvitaan siis tanssimaista koreografiaa -- se on kompassi, maskien pieniin silmäreikiin kun ei voi kaikkea luottaa.
Kahteen kertaan harjoittelun, koreografioiden hinkkaamisen, kahden näytöksen ja suuren työryhmän vuoksi harjoitteluaikaa tarvitaan siis paljon. Itselläni on näytelmässä iso rooli, mikä nostaa harjoittelumäärää entisestään: minulla on useana viikkona neljäkin harjoitusta (esimerkiksi eilen, tänään, huomenna, ...). Tämä on siis vain Merkkimiehen osuus, päälle tulee luonnollisesti Jumalan rakastajan kiihkeä esityskausi eli parisen esitystä viikossa. Lisäksi minulla on marraskuun aikana draamakasvatuksen aineopintoja reilun 20 tunnin verran, joten draamaa ei elämästä nyt puutu! Että kylläpä JYTisee! Kahdessa näytelmäproduktiossa läsnäolo ei ole uhka, vaan mahdollisuus! Onnekas olen minä!
Roolisekaannusta odotellessa!
Nico
PS. Jumalan rakastajan seuraava esitys tulevana torstaina 27.11.2014, klo 19 Ilokivessä. Viimeinen esitys joulukuun puolivälissä. Varaa liput: www.jyt.fi.
Merkkimies tulossa siis keväällä 2015. Mustassa laatikossa nähdään!
