Meillä oli viikonlopun molempina päivinä intensiiviset treenisessiot. Allekirjoittanut treenasi itseään tämän lisäksi vielä muillakin menetelmillä. Pyhä kolminaisuus oli seuraava: salilla kroppa, shakkia pelaten aivot ja kahden edellisen yhdistys teatterissa.
Lähtölaukaus viimeiseen puristukseen kohti esityskautta oli totta. Itselle sekä muulle työryhmälle!
Salitreeneissä ja kropassa muutoksia tuli männä viikolla muutama. Omassa ohjelmassa tämä tarkoittaa käytännössä :
1. Hirveää kaloreiden mättämistä (vyötärölle kertyi jokunen sentti tämän seurauksena vikan parin vko:n aikana) painon saamiseksi ylös.
2. Treeniohjelman vaihdosta.
3. Treenaamiseen vielä yksi vaihde lisää. Kertoja tulee nyt 5 / vko.
Kolmisen viikkoa aikaa, toivottavasti jaksaa painaa täysillä loppuun asti. Ei meinaan oo vapaa-ajan ongelmia näillä aikatauluilla. Onnekseni tuli pari motivoivaa helpotusta. Jalkatreenit ovat ajallisesti lyhytkestoisimpia, joka piristää. Jalkapäivät hapottaa niiiiiiiiin pahasti välillä. Uudessa saliohjelmassa on myös paljon hauskoja liikkeitä!
En tiedä mikä siinä on, mutta välillä liikkeen nimet vaan pistää hymyilyttämään. Miettikää oikeesti... Meikä pumppaa hihattomassa paidassa ja liikkeen nimi on "Arnold press". En tiedä johtuiko väsymyksestä vai tajuntaan piirtyneestä iso-Arskan kuvasta, naureskelin tälle silti pitkään. Hyvin brändätty liike.. Eikä voi olla huono! Ei voi! Ei millään! Saihan Arskakin komiat muskelit... Varmaan teki pelkkää nimikko prässiä... Ihan salettiin!
Teen myös dippejä! Jaksoin tehdä niitä! Mitä ihmettä?! Liikuttelin omaa kehonpainoani! Wuhuu! Ei tää mikään iso juttu sinänsä oo - jaksaahan näitä tehdä aika moni. Henkilökohtaisesti tämä on varmasti minulle ensimmäinen kerta vuosiin, kun pystyn liikuttelemaan omaa kehoani tällä tavoin. Tuntuu hyvältä! Vielä kun niitä leukoja kunnolla sais...
Tekniikka kävi myös seuraamassa ensimmäistä läpimenoamme. Kohta ei tarvitse enää treenata pimeässä. Rämmittiin ekan kerran koko esitys läpi! Wuhuu! Hiottavaa löytyi paljon, mutta onneksi aikaa vielä on. Ensi viikonloppuna meno näyttää varmasti (ja toivottavasti) paljon paremmalta.
Hyvällä mielellä esitystä rakennellaan ja jonkinlaiset raamit ovat ensimmäisen läpimenon myötä syntyneet. Kerta kaikkisen positiiviset vibat vikoista viikoista. Totta sitä joku kriisi tai mutka vielä aikaiseksi saadaan, jos ei muualle, niin pään sisälle. Eiköhän siitäkin selvitä!
Janne ja esitysryhmä jatkavat tavoittelua kohti jumaluutta. Olkaa kauniita ja jumalallisia tekin, arvoisat lukijat! ;)
"Ei iankaikkisuus voi olla päämäärää pienempi, ei ikuisuutta suurempi. Mitä parempi hetki on, sen ikuisempi. Suurinta maailmassa, miehuudessa, on olla - Jumalan rakastaja!"
Ettei pääsisi unohtumaan, että JYT tekee muutakin, tämän proggigsen ulkopuolella, laitan piristyksenne pienen kuvan keikalta. Tällä kertaa teatterimme touhusi läheisellä yläasteella. Näyttää totiselta paikalta!
Pysykee linjoilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti