perjantai 31. lokakuuta 2014

Haastattelu ja kuvaa

Syksyn sensaatio, Jyväskylän ylioppilasteatterin tulkinta Jussi Parviaisen tekstistä Jumalan rakastaja on vihdoin päässyt maamme merkittävimpien medioiden otsikoihin.


Ylioppilaslehti Jylkkäri on nimittäin julkaissut allekirjoittaneesta jutunpoikasen, johon aiemmassa tekstissäni viittasin :

http://www.jylkkari.fi/2014/10/jumalaisen-vartalon-jaljilla/




Tässä myös tunnelmointia sosiaalisen median puolelta (Jumalan rakastajan FB-sivu). Pressikuvia, kameran takana heiluivat Janika Höysniemi ja Siru Heinovirta


 Selfie posetus on tarkkaa työtä, esimerkkiä näyttää Hili-Bili Huotari

Askel askeleelta lähemmäksi jumaluutta


 MEIJÄN POSSE!


Tälläinen jengi toivottaa teidät tervetulleiksi 8.11 eteenpäin! Hui! Apua!

Se on kohta! Wuhuuuuuuuuuuu!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Trippi pään sisään (Janne treenaa 5.)



Jännittävä viikko kerrassaan. 

Tämän viikon agenda on selvästi fyysisen harjoittelun siirtyminen pään sisäiseksi pohdiskeluksi. Tätä edesauttoi maanantain haastattelu. Kävin Jumalan rakastajaan ja treenaamiseen liittyen jakelemassa ajatuksiani reportterille. Tästä kuulette myöhemmin.
En ole hirveästi kyseisissä tilanteissa ollut ja sainkin ryöpyn kysymyksiä, joiden jälkeen saatoin pohtia olisiko pitänyt miettiä etukäteen mitä sanoa joihinkin aiheisiin…
 Muistutatko roolihenkilöäsi? Saitko vartalon, josta haaveilit? Onko miehillä ulkonäköpaineita?

APUA! Miten tämä meni näin diipiksi?!

Lähdettyäni pois mietin, että näinhän se kyllä on!

On väistämätön tosiasia, että jokainen näistä kysymyksistä on hyvin olennainen Jumalan rakastajassa. Sekä Juskan maailmassa. Henkilökohtaisesti olen varmasti lähentynyt Juskan maailmaa bodatessani. Tämän todistavat mm. seuraavat asiat. 

Mulla ei todella ollut ennen tapana puristella vatsaa tai kylkeä testaillakseni onko sieltä lähtenyt jotain / kuinka paljon siellä on vielä ”ylimääräsitä”. Tai tsiigata tissejäni ja muodostuvia lihasten ääriviivoja varjoissa (erottuvat paremmin, kun täydessä valossa… Vaalea iho kun on…). Eikä kokeilla käsivarteni ympärystä. Eikä sen koommin peilailla selkääkään. Lisäksi puhelimeni on täyttynyt projektin myötä erinäköisistä puolialastomista selkä, vatsa, rinta ja hauis -kuvista. Tällä hetkellä iPhoneni kameran rullassa olevista kuvista varmaan puolet on näitä. Lisäksi kesän aikana tsiigailin rannalla ja ulkona varmasti yhtä paljon miehiä kuin naisiakin etsiessäni täydellistä mallia.


Vielä isompi A-P-U-A. Olenko sekaisin, tai muuttunut ihmishirviöksi?!?

Osa tästä peilailusta on tapahtunut luonnollisesti kotona ajatellessa roolia. Myös paljon kuvista liittyy yrityksiini päästä Juskan maailmaan. Lopulta, ajan kuluessa ja kuvia räpsiessä… Kun kamerassa on kuvia, jotka olet ottanut Itsestäsi vain Itsesi takia… Kun selitys ”no mä vaa Juskailen”, ei enää riitä…

Kosketuspinta Juskaan on löytynyt.

Koska maalini on ollut Juska ja Juskan myötä Michelangelon Daavid patsas, olen selkeästi koettanut muokata vartaloani tiettyä päämäärää kohti (vaikka toki tiedostin, että Daavid jää haaveeksi ja realistisempaa on vain pyrkiä ”treenatun näköiseen kroppaan”). Ennen sitä vaa paineli menemään röllykällä vatsalla ja tisseillä, joissa ei lihaksia ollut. Käsivarren ympärys oli muutaman sentin kapeampi ja hartialinja hämärämpi. Nyt sitä tsiigailee kroppaansa, kun biologi mikroskoopillansa mualimaa. Hmm.. Tuolta vois vähä lähtee… Tonne vois tulla vähä lisää… Pakarat timmiksi…Reisissä ehkä viel jotai extraa…

Silmä kehittyy.

En koe olevani tyytymättömämpi kroppaani nykyään kuin ennen. Enkä varsinaisesti tyytyväisempikään. Kutsun tätä kriittisemmäksi ajatteluksi tavoitteeni takia. Tottakai olen innoissani siitä, että kehitystä on tapahtunut ja jaksan enemmän asioita, nostaa isompia painoja. Juosta ilman voimien loppumista lihaksista. Yleisen kunnon ja lihaskunnon parantuminen ei varmasti ole kenenkään terveydelle pahasta.

Tiedostan kuitenkin hyvin, että voisin parantaa monessa kohtaa. Ennen olin totaalisen tietämätön kaikesta tästä ja silti tyytyväinen itseeni ilman minkäänlaista kritiikkiä. Kerkesin keskustella itseni kanssa jo aiemmin siitä mitä haluan olla. En oikeastaan antanut ulkopuolisen paineen häiritä minua liikaa. Tai määrittää minua tai sitä millainen minun pitäisi olla, halusin olla vain minä.

Tässä väistämättä nyt vain pohtii, että entä jos sen antaa määrittää? Jopa siihen pisteeseen, että on joku ideaali mihin haluat väistämättä. Onko kroppasi pelkkää punakynää?

Tai entä se muu elämä, kuten Juskalla. 

Jos vain käännät kaiken kritiikkisi vartaloosi ja teet siitä jumalaisen maalisi. Ehkä voit sysätä syrjään muut epäonnistumiset ja vaikeudet. 

Ehkä minäkin sysäsin ennen vartaloni syrjään, ajatellessani, että minun vahvuuteni ovat päässäni ja syvällä sieluni pohjukoissa?

Tai entä, jos välillä meissä jokaisessa asuu oma pikku Juska, joka peilaa itseään nähden vain sen, mihin oma silmä milloinkin huomion kiinnittää – muusta välittämättä.  


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Katsaus erään säntäilevän puheenjohtajan aamupäivään



 Terve kaikki!

Minä olen Tessa. Toimin tällä hetkellä Jyväskylän Ylioppilasteatterin puheenjohtajana. Enimmäkseen se ainakin omasta näkökulmastani tarkoittaa sitä, että olen paikasta ja ajatuksesta toiseen säntäilevä tyyppi, joka lähettää kasapäin viestejä kaikille, sumplii ja järjestelee asioita, yrittää ideoida ja olla luovakin aina kun mahdollista. Lisäksi yritän kuunnella mitä jäsenistö haluaisi tai millaisia ideoita villien ja luovien ylioppilasteatterilaisten päässä liikkuu ja reagoida niihin. Ylioppilasteatterihommat ovat äärimmäisen lähellä sydäntäni, JYT-vuosia on tällä hetkellä takana viisi kappaletta. Tällaisen hallinnollisen puolen lisäksi olen lähinnä näytellyt ja vähän myös ohjannutkin teatterissamme. 

Pj:nä toimiminen on vapaaehtoista harrastustoimintaa. Päivätyökseni teen tutkimusta yliopistolla - valmisteilla on puheviestinnän väitöskirja. Usein on kuitenkin niin, että päiväni ovat suloista sekametelisoppaa (omituinen kielikuvavalinta..) jossa tiede liukuu teatteriin ja teatteri tieteeseen. Kampuksella vietetyt päivät ovat joskus aika pitkiä, kun töistä tulee tauolla käytyä Ilokivessä hoitamassa JYTin asioita tai työpäivän päätteeksi alkaa JYTin kokous tai vaikka keikkatreenit. Melkein aina tällaiset päivät ovat mahtavia, vaikkakin täysiä!

Tässä blogitekstissä ajattelin avata vähän sitä, millainen on pj:n päivä JYTissä. Alunperin ideana oli tosiaan kirjata ylös kaikki JYTtiin liittyvät päivän tapahtumat. Kävikin niin, että jo aamupäivä tuli niin täyteen kaikkia teatterijuttuja, että rajasin tämän blogipostauksen käsittelemään aikaväliä 7.30-12.00. Eli olkaapa hyvät, sähläävän multitasking-ihmisen aamupäivä julkisesti tarjolla!


Klo 7.30
herätyskello soi. Kertailen päässä päivän ajankohtaiset asiat ennen kuin nousen ylös. Mietin työasiat sekä jyttiasiat. Tulee mieleen, että on keskiviikko, eli JYTin teatterikerhopäivä. Kerho on tänään kuitenkin peruttu, koska yliopistolla on perioditauko ja suurin osa kerhoilijoista on opiskelijoita. Pohdin, onkohan kerhotila Lillukan oveen muistettu käydä laittamassa lappu perutusta kerrasta?

JYTin & KVATin järkkäämän, KAIKILLE avoimen teatterikerhon tiedot, teemat ja ihmiset löydät täältä


Klo 10.00
Luen ja vastailen sähköposteihin. Kommentoin yhtä apurahahakemusasiaa. Ylioppilasteatteritoiminnan rahoitus tapahtuu osittain apurahojen turvin ja apurahojen hakeminen on yksi iso osa toimintaa. Lisäksi laittelen sähköpostia teatterimme tulevaisuuteen liittyen. JYTin kotitalo Ilokivi on menossa remonttiin ja tulossa on väistötila-aikaa vuosina 2015 ja 2016. Näitä asioita pohditaan viikoittain, välillä päivittäinkin. On jännittävää miettiä missä vuosikymmeniä Ilokivessä majaillut teatteri onkaan ensi vuonna. Samalla epätietoisuus luo hienoista riskin tuntua – millaista teatteria teemme vaihtuvissa tiloissa? Miten suunnitella tulevaisuutta? Miten pärjäämme ilman vanhaa tuttua JYTin toimistoa ja rakasta mustaa laatikkoa. Vahva intuitio ja veikkaus on, että erinomaisesti. Pieni ravistelu ja maisemanvaihdos tullee tekemään hyvää keski-ikäiselle (syntymävuosi 1960) teatterillemme!


 Minä soitan melodicaa. JYTin esityksen Hyvät herrat, juokaa etikkaa! -treeneistä syksyltä 2012. Taustalla rakas, koluttu ja möyritty teatteritilamme, monitoimitila Ilokivi. Kuva: Miia Lyyra.

Klo 10.15
Käyn facebookissa kommentoimassa tärkeimpiä juttuja JYTin sisäisessä ryhmässä. Pikkujoulut ovat tulossa ja äänestämme demokraattisesti niiden teemasta. ”Liputuspäivät” on voitolla. Lisäksi  pyydän teatterin hallituksen jäseniltä mielipiteitä pariin asiaan. Lopuksi tsekkaan poikkeuksellisen ja kiinnostavan jutun etenemistä. JYT on saanut yhteydenoton Berliinistä henkilöltä, joka koostaa Bertolt Brecht -näyttelyä ja on löytänyt paikallisen taideakatemian arkistoista vanhan JYT-julisteen. Kyseinen henkilö kysyy tekijätietoja tälle julisteelle. Tekijän paikannuskeskustelu käy vilkkaana jyttiläisten kesken, selville on saatu jo esityksen vuosi (1976) ja ohjaaja. Nyt meneillään on 70-luvun jyttiläisten etsintä, jos joku heistä muistaisi kenen graafista käsialaa on hieno, käsin piirretty juliste. Tuntuu kiehtovalta, että yhtäkkiä voi putkahtaa toiselta puolelta Eurooppaa viestiä lähes 40 vuotta vanhan, jyväskyläläisen ylioppilasteatteriesityksen julisteesta.


Tällainen julistekuva löytyi Berliinin taideakatemian arkistoista. Hei, ootko juuri sinä arvon lukija vanha jyttiläinen tai vanhan jyttiläisen tuttu? Satutko tietämään kuka on suunnitellut tän makean julisteen vuonna 1976 ensi-iltansa saaneelle esitykselle Sezuanin hyvä ihminen (Brecht)?

Klo 11.00
Huomaan yliopiston kirjastolla, ettei ilmoitustaululla ole tuoreimman esityksemme, Jumalan rakastajan julistetta. Vielä pari päivää sitten oli – joku on siis siirtänyt meidät pois. Muuten julisteita näkyy katukuvassa paljon. Jussi Parviaisen käsikirjoittama ja Antti Suoran ohjaama Jumalan rakastaja on ensi-illassa jo reilun kahden viikon päästä, 8.11.! Syksy menee vauhdilla. Tätä esitystä odotan ainakin itse paljon.


Jumalan rakastaja (Parviainen - Suora) enskarissa 8.11.! Tämän julisteen graafikon tiedämme - hän on Noora Happonen. Esityksiä joulukuun puoliväliin asti Ilokivessä. 


Klo 11.15
Puhelin soi. Soittaja on yksityishenkilö joka tiedustelee teatterimme mahdollisuutta tulla keikalle syntymäpäivä/halloweenjuhliin. Keskustelemme keikan ajankohdasta, sisällöistä, ideoinnista yms. Lupaan kysellä jäsenistöltämme kiinnostusta lähteä toteuttamaan tosi mielenkiintoiselta vaikuttavaa, intensiivistä keikkaa.  Tästä tuleekin mieleen, että pari käytännön asiaa pitäisi hoitaa myös koskien ensi viikon sovittua keikkaa, joka on toinen esityskertamme yläasteelaisille räätälöidystä elämysradasta. Opettavaisessa elämysradassa käsitellään roskaamista, vahingonteko- ja korvausasioita teini-ikäisen pojan näkökulmasta.  Keikkoja on viime aikoina riittänyt paljon. Jäsenistömme taipuukin sekä koulutuskeikkoihin, erilaisiin juhlien (kuten synttäreiden tai halloweenbileiden!) piristämiseen hupailuilla tai vaikka juontokeikkoihin. Tänä vuonna on toteutettu mm. työpajateatterikoulutusta yliopiston opiskelijatutoreille, luontodokumenttien tyyliä mukaileva hauska esitys 40-vuotissynttäreille, useampi miimikkokeikka pitkin kaupunkia ja viimeisimpänä tämä elämysrata koululaisille.

Keikkakuvia!


JYTin miimikot roskaamista vastaan vuoden 2014 Yläkaupungin yössä! Kuva: Tessa Horila



JYT-Miimikot autottoman päivän puolesta syksyllä 2013. Kuva: Japa ry.

Elämysratakeikalla syksyllä 2014, yhteistyössä JAPA ry:n kanssa järjestetty rastirata keskisuomalaisille seiskaluokkalaisille.

Haluatko tilata JYTiltä keikan? Laita viestiä hallitus@jyt.fi!

Klo 11.30
Totean, että tämä aamupäivä on ollut melko hektinen JYT-pyöritys ja nyt on aika keskittyä intensiivisesti loppupäivä muihin asioihin. Jotain varmasti jäi hoitamatta, jotakin tulee vielä pitkin päivää mieleen. Kyllä tästä yhden blogikirjoituksen kuitenkin tekee!
'
Ylioppilasteatterijutut ovat niin jees, että on vaikea uskoa kellon lähestyvän puoltapäivää. 

Tällaista tänään! Olkoon kaikkien tätä tekstiä lukevien viikko, kuukausi, vuosi ja koko elämä hyvä. Nähdään teatterissa! Ottakaa yhteyttä jos on jotakin mielessä!

Heippa!

Tessa

maanantai 20. lokakuuta 2014

Janne treenaa 4 (ja muutakin tapahtuu!)

Heipä hei taas!

Meillä oli viikonlopun molempina päivinä intensiiviset treenisessiot. Allekirjoittanut treenasi itseään tämän lisäksi vielä muillakin menetelmillä. Pyhä kolminaisuus oli seuraava: salilla kroppa, shakkia pelaten aivot ja kahden edellisen yhdistys teatterissa.

Lähtölaukaus viimeiseen puristukseen kohti esityskautta oli totta. Itselle sekä muulle työryhmälle! 

Salitreeneissä ja kropassa muutoksia tuli männä viikolla muutama. Omassa ohjelmassa tämä  tarkoittaa käytännössä :
1. Hirveää kaloreiden mättämistä (vyötärölle kertyi jokunen sentti tämän seurauksena vikan parin vko:n aikana) painon saamiseksi ylös.
2. Treeniohjelman vaihdosta.
3. Treenaamiseen vielä yksi vaihde lisää. Kertoja tulee nyt 5 / vko.

Kolmisen viikkoa aikaa, toivottavasti jaksaa painaa täysillä loppuun asti.  Ei meinaan oo vapaa-ajan ongelmia näillä aikatauluilla. Onnekseni tuli pari motivoivaa helpotusta. Jalkatreenit ovat ajallisesti lyhytkestoisimpia, joka piristää. Jalkapäivät hapottaa niiiiiiiiin pahasti välillä. Uudessa saliohjelmassa on myös paljon hauskoja liikkeitä!

En tiedä mikä siinä on, mutta välillä liikkeen nimet vaan pistää hymyilyttämään. Miettikää oikeesti... Meikä pumppaa hihattomassa paidassa ja liikkeen nimi on "Arnold press". En tiedä johtuiko väsymyksestä vai tajuntaan piirtyneestä iso-Arskan kuvasta, naureskelin tälle silti pitkään. Hyvin brändätty liike.. Eikä voi olla huono! Ei voi! Ei millään! Saihan Arskakin komiat muskelit... Varmaan teki pelkkää nimikko prässiä... Ihan salettiin!

Teen myös dippejä! Jaksoin tehdä niitä! Mitä ihmettä?! Liikuttelin omaa kehonpainoani! Wuhuu! Ei tää mikään iso juttu sinänsä oo - jaksaahan näitä tehdä aika moni. Henkilökohtaisesti tämä on varmasti minulle ensimmäinen kerta vuosiin, kun pystyn liikuttelemaan omaa kehoani tällä tavoin. Tuntuu hyvältä! Vielä kun niitä leukoja kunnolla sais...


Tekniikka kävi myös seuraamassa ensimmäistä läpimenoamme. Kohta ei tarvitse enää treenata pimeässä. Rämmittiin ekan kerran koko esitys läpi! Wuhuu! Hiottavaa löytyi paljon, mutta onneksi aikaa vielä on. Ensi viikonloppuna meno näyttää varmasti (ja toivottavasti) paljon paremmalta.

Hyvällä mielellä esitystä rakennellaan ja jonkinlaiset raamit ovat ensimmäisen läpimenon myötä syntyneet. Kerta kaikkisen positiiviset vibat vikoista viikoista. Totta sitä joku kriisi tai mutka vielä aikaiseksi saadaan, jos ei muualle, niin pään sisälle. Eiköhän siitäkin selvitä!

Janne ja esitysryhmä jatkavat tavoittelua kohti jumaluutta. Olkaa kauniita ja jumalallisia tekin, arvoisat lukijat! ;)

"Ei iankaikkisuus voi olla päämäärää pienempi, ei ikuisuutta suurempi. Mitä parempi hetki on, sen ikuisempi. Suurinta maailmassa, miehuudessa, on olla - Jumalan rakastaja!"


Ettei pääsisi unohtumaan, että JYT tekee muutakin, tämän proggigsen ulkopuolella, laitan piristyksenne pienen kuvan keikalta. Tällä kertaa teatterimme touhusi läheisellä yläasteella. Näyttää totiselta paikalta!

(Jamppas painaa da syylliSYYS ja yrittäjän sydän on särkynyt ikkunan mukana)

 Pysykee linjoilla

maanantai 13. lokakuuta 2014

Juskan tuskaa eilen? tänään? huomenna?

"Minä teen itsestäni Michelangelon Daavidin, mullon samanlainen munakin ku sillä.


Minä en tarvitse ketään.


Kuuletteko!


En miehiä en naisia, en ketään, ainoastaan sen mitä olen jajajaja. Mikä homo minä olen, kun olen omaa asiaani koko elämäni leveydeltä.


Minä tahdon vain olla oma itseni, kuin Daavid, mies, jossa ei virhettä ollut!


Minua sinä ****** apina et hauku homoksi.


Ymmärrätkö?!


Minä luon, luon uutta todellisuutta ja synnytän olemassaoloa.


Minä en kuole. Ikinä."


-Juska Paarma


"Helsingin jengien vuosikymmenet"
http://www.hs.fi/kaupunki/a1412747706153

"Pahoinpitelystä epäillyn jengin jäsenet..."
http://www.hs.fi/kaupunki/a1305882541907

"Mistä nuorten väkivallassa on tällä kertaa kyse"
http://www.hs.fi/kaupunki/a1412747620748

"Päätavoite vaikutti olevan saada multa taju kankaalle"
http://www.hs.fi/kaupunki/a1412749268244



maanantai 6. lokakuuta 2014

Janne treenaa 3 (ja työryhmä myös!)

Huh hah hei!

Jumalan rakastajan treenit ovat kovaa vauhtia käynnissä ja fokus alkaa jossain määrin siirtyä lihasten paisuttelusta roolihahmon mielen- ja ruumiinliikkeisiin, mutta palataanpa tähän myöhemmin...

Jäin nimittäin viimeksi viikon 35 jälkeisiin tunnelmiin. Hienon nousevan kaareni katkaisi ikävästi poskiontelon tulehdus. Olin puolikuntoisena 1,5-2 viikkoa ja treenaamisesta ei oikein tullut mitään. Ruokavalionikin repsahti, kun en meinannut saada mitään alas. Sairastaminen on yleensä ollut itselle sellaista rentouttavaa pakkolepoa, pysähdys sängyn pohjalle. Nyt olin lähinnä turhautunut ja ärsytyksen vallassa kykenemättömyydestäni treeniin.

Painoni pudottua 73 kilosta yli 2,5 kiloa, oli aloitettava hirveä mättäminen. Vaati muuten hirveää tsemppaamista nousta sängystä, kun oli sinne ajautunut! Jouduin tuijottelemaan ennen-jälkeen -kuvia, joita olin ottanut ja sivelemään hauistani useamman kerran. Lopulta hyväksyin tosiasian: ruotuun oli palattava.

Tällä hetkellä mennään 74 kilossa pohtien kuinka paljon massaa menikään vyötärölle ;)

Opetuksena itselle: Älä katkaise hyvää pöhinää, kun sellainen sattuu olemaan!


Jumalan rakastajan treenit ovat edenneet pisteeseen, jossa alun APUA!? -fiilis on vaihtunut odottavaan ja jännittyneeseen tunnelmaan. Rauta nousee myös treeneissä ja odotettavissa on jyrkkää tunnelman nousua marraskuun kahdeksanteen päivään saakka. Kokonaisuus alkaa hahmottua!

Treenikaudella sattuu esitysryhmään väkisinkin poissaoloja. Onneksi tämä ei JYT:n prokkiksissa haittaa, sillä takahuoneen vaihtopenkiltä löytyy paljon nousevia tähtiä. Rosteri on sen verran laaja, että tämä asettaa myös esitysryhmän ilmaisutaidolle pientä mukavaa painetta - mikäli ilmaisukykysi ei riitä - olet korvattavissa!

Viime treeneissä poissaoloa paikkasi legendaarinen ja ilmaisukyvyssään ilmiömäinen varapelaaja.

Vaviskaa, tässä se on!

Armoitettu näyttämön valtias, Jyttiläinen Jumalan armosta : JYT-NALLE!

Kuvassa bodauksen mallia näyttää Niko ja Nallen kanssa elehtii Milka


Hyvää alkanutta viikkoa ihmiset! Työryhmä iskee isompaa vaihdetta silmään ja palaa ensiviikolla asiaan!