Janne Treenaa 2

Täällä taas ja toista osaa puskee tulemaan!

Edellisen päivityksen loppu jäi perinteisiin "hampaat irvessä ja kivusta välittämättä" tyylisiin sloganeihin. Tunnustan. Valehtelin.

Olen perusluonteeltani oikeasti melko laiska. En olisi jaksanut jatkaa tätä projektia mitenkään näin pitkään, jos treenaaminen olisi ollut kivuliasta tai ylipäätään hirveän epämiellyttävää!

Kroppa tottuu yllättävän nopeasti painojen nosteluun. Parin kerran jälkeen mitään lihaskipuja / pahempaa jäykkyyttä ei edes ollut!

Suunnitelma alkuun (vko 26-->vko 32) oli tehdä samaa, koko kropan kattavaa ohjelmaa, 3 kertaa / vko ja ajaa sisään uusi ruokavalio. Olin yllättynyt miten paljon sain iloa irti painotasojen nousuista ja pidinkin koko kesälomakauteni saliohjelmasta kiinni (jopa viikon liftireissulla, oli pakko etsiä Vaasasta kuntosali, johon pääsee treenit vetämään). Hyvien treenien jälkeinen fiilis on jotain niin hienoa!



Ruokavalion kanssa oli enemmän tekemistä. Syötävää tuntui aluksi olevan liikaa ja myöhemmin liian vähän (pikkunälkä koko ajan). Lisäksi viikonlopun "saunaoluen" vaihtuminen kahvi/teekupposeen ajoi allekirjoittaneen mm. tilanteeseen, jossa kaadoin 8-päkin karhua viemäriin - etten vain vahingossa joisi. Sain kuulla useasta tahosta tämän olleen alkoholin väärinkäyttöä. Mene ja tiedä - ainakin pysyin kurissa! Pariin otteeseen lipsuin kuitenkin ja nautin ruuan kanssa viiniä tai mökkireissuoluen. Olen kuitenkin pääosin tyytyväinen syömisiin ja juomisiin sekä syömättä ja juomatta jättämisiin koko treeni aikana. Eipähän ala vanne kiristää päätä liikaa, kun joskus jonkun vapauden itsellensä suo!




Kaikille, jotka ehkä pohtivat pitäisikö vai eikö pitäisi alkaa tekemään jotain tai onko se pakko vetää naama ruvella ja hirveästi itseään psyykaten ne salikamat päälle haluaisinkin sanoa:


Pitäisi ja ei tartte!

Treenaaminen voi ja sen pitää olla myös hauskaa eikä kipu / särky ole mikään kehityksen määritelmä. Itselläni kaikista parhaat tulokset / kehittymiset ovat aina syntyneet hyvän mielen ja olon seurauksena. Kaikki kiputilat ovat lähinnä olleet kropan signaaleja siitä, että jotain menee pieleen. Uskon myös siihen, että alkutilanteen ja lopputilanteen välisestä prosessista tulee myös nauttia. Tämä on helpointa itselle ja positiivinen pöhinä ajaa pitkälle!

Hymy huulilla eteenpäin!



En pitkitä jännitystänne enempää vaan lyön pöytään nyt luvut. Hyvän mielen treenailuni oli vienyt minua sujuvasti eteenpäin kohti Michelangelon Daavid patsasta!

Viikko 26:
Aamupaino:     72kg
Vyötärö:    78cm / 87,5cm
Reisi :         59cm
Käsivarsi :    29,5 / 31,5cm
Lantio :         98,5cm
Rasva % :     18,2

Viikko 35:
Aamupaino:     73,5
Vyötärö:    76,5cm / 81,5cm
Reisi :         60cm
Käsivarsi :    32 / 33,5cm (=hauiksen ympärys levossa / jännitettynä)
Lantio :         98,5cm
Rasva % :     13,3


Koska loppu oli "kipu on vain mielikuvitusta" -puhetta vastustavaa "tissiposkilätinää", en tee poikkeusta vaan jatkan loppuun asti samalla linjalla. Hauskaa ja hyvää viikon alkua! Hymy huulilla ja hyvällä draivilla eteenpäin!

Jokaisessa treenikaudessa / projekteissa tulee suvantovaiheita tai kohtia, jolloin kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Tämä pätee viikon 36 jälkeisiin tunnelmiin. Palaan näihin haasteisiin ja pieniin mutkiin ensi viikolla.

-Janne

Täällä jälleen!

Pahoittelut blogi, arvon odottava lukijakunta sekä kaikki muut asianosaiset. Viimeisestä blogipäivityksestä on kulunut aivan liian kauan, mutta ei huolta! Tästä maanantaista eteenpäin on nimittäin lukijoille tarjolla viihdettä oikein urakalla.

Ottakaa esiin kalenterinne, kirjoittakaa maanantain kohdalle merkki. Viikonpäivä, joka monelle tuskaa tuottaa, on oleva tästä lähtien täynnä iloa! Blogimme alkaa nimittäin päivittyä maanantaisin.

BILEEEEEEEEEEEEET, JEEEEEEEEEEEEEEE ! ! !


Blogin ryhtiliikkeen aloittaa JYT:n seuraavasta projektista (Jumalan rakastaja) Janne Tuononen, joka tarjoaa juttusarjan omasta treenaamisesta näytelmän rooliin. Olkaa hyvä!


Janne Treenaa 1.

Mistä kaikki alkoi?

Puskan oksat raapivat käsiäni paidan läpi ja ohikulkevat mummot tuijottavat paheksuvasti pusikossa kiroilevaa meikäläistä. Päätä särkee ja uni painaa. Olin edellisenä iltana syystä tai toisesta kaatunut pusikkoa päin ja kännykkäni oli hukassa. Päästyäni tyhjin käsin kämpilleni takaisin, totesin allekirjoittaneen tarvitsevan ryhtiliikettä. Samaan aikaan JYT:ssä kiersi uuden näytelmän käsikirjoitus ja puheita tarvittavista näyttelijöistä.

Sain käsikirjoituksen luettavakseni. Jumalan rakastaja sijoittuu endorfiinihumalan huuruiseen kuntosaliympäristöön. Maailmaan joka oli minulle täysin vieras, johon halusin salaa hypätä. Olin aina ihaillen katsellut pikkusiskoni armotonta treenaamista ja päivitellyt ettei minusta ikinä olisi samaan. Tunnustan haaveilleeni siitä kuinka kokeilisin miltä itsensä fyysinen ylittäminen sekä ruokavaliossa ja treenissä pysyminen tarkoittaa. Miltä se tuntuu? Pompit treeneistä toiseen ja syöt sellaisen määrän ruokaa, jolla ruokkisi pienen perheen.

Tietenkään en tiennyt itse näytelmän roolituksesta vielä yhtään mitään, mutta olin hiukan huolissani mahdollisesta tilanteesta, jossa

A) näyttelen jonkinlaista kroppansa palvojaa,

B) nostelen lähinnä persettäni penkistä (koska enempää ei nouse) ja

C) heilun ilman paitaa muutaman ylimääräisen kilon kanssa.

Oli syytä ryhtyä toimeen pikimmiten!


Summasummarum, nopea googlaus, maili personal trainerille ja löydän itseni torstaina 26.6 monitoimihallin kuntosalilta nostelemassa painoja ja painamalla mieleen suoritustekniikoita. Ensimmäinen kerta sisälsi myös mittaukset rasvaprosentista sekä cm-mittoja pitkin kroppaa (hauiksen ympärys, reisi, vyötärö...). Personal trainerini testasi myös alkukuntoani erilaisilla liikkeillä, eri painoja käyttäen.

En ole ikinä tehnyt kuntosaliharjoittelua tai ylipäätään mitään voimaharjoittelua, joten lähdin tähän täysin nolla-tasolta. Ensimmäisen kerran jälkeen hiki virtasi pitkin kroppaa, raskas huohotus ei meinannut loppua millään ja joka ikinen paikka oli niin hellänä, kun olla voi.

KUOLEMA.

JA EI PIRU VIE SE TUNTUI HYVÄLTÄ!

SELVISIN! TEIN SEN!


Trainerini tuumasi, ettei ennen sunnuntaita ole varmaan salille mitään asiaa. Kehoitti kuitenkin aloittamaan treeniohjelman mukaisen 3krt/vko salitreenin seuraavasta viikosta. Perjantai aamuna sängystä noustessa tämä kommentti konkretisoitui. Joka paikka jumissa ja kipeä. En tiedä olisinko halunnut jäädä makaamaan vai lähteä linkuttamaan töihin...

Lähtiessäni treeneistä huterana eräs vanha mies heitti "kannustavan" kommenttinsa joka palasi tässä yhteydessä hyvin elävästi mieleen... "Ei sitä ilman kipua tuloksiin pääse, kyllä pitää vähä tuntua jossain, jotta tietää tehneensä.."





Uusi elämäni oli alkanut.

Seuraavassa osassa konkreettista raporttia treeneistä ja luvuista mistä ponnistellaan!

Kuulemiin!

-Janne